Ulkoloiset

Suomessa yleisimpiä kutinaa aiheuttavia ulkoloisia ovat

Syyhypunkki
Hilsepunkki
Sikaripunkki
Täi ja väive
Kirppu

Syyhypunkki eli kapi

Syyhypunkki  (Sarcoptes scabiei var. Canis) on mikroskooppisen pieni hämähäkkieläin, joka kaivautuu koiran ihon alle aiheuttaen kutinaa ja iho-oireita. Syyhypunkki on sopeutunut elämään koiran ihossa, mutta se pärjää myös ketussa ja joskus myös kissassa ja ihmisessä.

Syyhypunkkia tavataan kaikkialla maailmassa. Suomessa syyhypunkkitartunta on yleisin paljon ulkona oleskelevilla koirilla ja koirilla, jotka ovat olleet kosketuksissa kettuihin, supikoiriin tai villieläinten pesiin. Syyhypunkki on kaksi kertaa tavallisempi uros- kuin narttukoirilla. Koiran iällä, rodulla tai karvan pituudella ei ole vaikutusta tartuntaan.

Miten syyhypunkki tarttuu?
Syyhypunkki tarttuu herkästi suorasta kontaktista infektoituneiden eläinten kanssa tai niiden elinympäristöstä. Taudin itämisaika on 2–8 viikoa. Syyhypunkki tarttuu helpoimmin ihon kohtiin, joissa karvoitus on harvaa. Oireet ilmaantuvat tavallisimmin korvalehden reunoihin, kyynärpäihin, kintereisiin ja vatsan iholle.

Mitä oireita syyhypunkki aiheuttaa?
Syyhypunkki aiheuttaa äkillisesti ilmaantuvan voimakkaan kutinan. Koira raapii itseään infektoituneista kohdista ja aiheuttaa niihin vaurioita. Iho ohenee ja alkaa punoittaa. Siihen ilmaantuu rakkuloita ja läikkiä, ja taudin edetessä se muuttuu suomuiseksi ja rupiseksi. Iho voi haista tunkkaiselta ja olla karvaton. Syyhypunkkitartunta voi oireilla myös epätyypillisesti, eikä osa koirista saa oireita lainkaan.

Miten syyhypunkkitartunta tunnistetaan?
Tartuntaa epäillään altistuksen ja nopeasti ilmaantuvien oireiden perusteella. Kun syyhypunkista kärsivän koiran korvalehteä hierotaan sormien välissä, koira rupeaa usein raapimaan itseään. Diagnoosi voidaan varmistaa eläinlääkärin ottamasta raapenäytteestä tai tutkimalla kapivasta-aineita verinäytteestä. Usein diagnoosi tehdään hoitokokeiluna. Jos hoito tehoaa, on syytä olettaa, että tauti oli syyhypunkin aiheuttama.

Miten syyhypunkkitartunta hoidetaan?
Syyhypunkki häädetään ulkoloisten häätöön tarkoitetulla reseptilääkkeellä. Suomessa koiran kapin hoitoon käytettäviä lääkeaineita ovat

• sarolaneeri
• selamektiini
• milbemysiini
• moksidektiinin ja imidaklopridin yhdistelmä

Lääkehoidosta päättää eläinlääkäri ja hoito jatkuu useita viikkoja. Loislääkityksen ohella voidaan käyttää kutinaa lievittävää lääkitystä.

Hilsepunkki

Koiran hilsepunkki (Cheyletiella yasguri) on varsin yleinen ulkoloinen, jota tavataan varsinkin pentukoirilla. Hilsepunkki elää lemmikin ihon keratiinikerroksessa, jossa se käyttää ravinnokseen ihon pintakerroksen kudosnestettä.

Miten hilsepunkki tarttuu?
Hilsepunkki on vaaraton, mutta herkästi tarttuva ulkoloinen. On tavallista, että kaikki saman talouden lemmikit saavat tartunnan samaan aikaan, joskin usein tartunta aiheuttaa oireita vain osalla koirista. Hilsepunkki tarttuu pääsääntöisesti suorassa kontaktissa koirasta koiraan. Koira voi saada tartunnan myös epäsuorasti toisen koiran elinympäristöstä. Hilsepunkki tarttuu helposti kosketuksessa, mutta myös harjojen tai tekstiilien mukana. Hilsepunkkitartunta leviää yleensä talouden kaikkiin koiriin.

Mitä oireita hilsepunkki aiheuttaa?
Hilsepunkkitartunnan tyypillisin oire on voimakas hilseily, jota esiintyy erityisesti pennuilla. Hilseily voi olla kuivaa tai öljyistä. Ihon kutina on toinen yleinen oire. Vakavampia iho-oireita esiintyy harvoin.

Miten hilsepunkki tunnistetaan?
Hilsepunkkia epäillään, kun koira hilseilee runsaasti erityisesti takaselän alueella. Diagnoosi varmistetaan ihon raapenäytteestä.

Miten hilsepunkkitartunta hoidetaan?
Hilsepunkin häätö vaatii käyntiä eläinlääkärillä ja lääkitystä ulkoloisten häätöön tarkoitetulla lääkkeellä. Erityisesti hilsepunkin häätöön rekisteröityä valmistetta ei Suomessa ole saatavilla, mutta joidenkin muiden ulkoloisten häätöön tarkoitettujen valmisteiden on tutkimuksissa todettu tehoavan hyvin myös hilsepunkkiin. Tehokkaan loishäädön varmistamikseksi hoito suositellaan uusittavaksi kerran tai useammin.

Uusien tartuntojen ehkäisemiseksi on tärkeää, että kaikki samassa taloudessa elävät koirat hoidetaan samaan aikaan. Lisäksi elinympäristö tulee puhdistaa huolellisesti.

Sikaripunkki

Koiran sikaripunkki (Demodex canis) on mikroskooppisen pieni, jalaton hämähäkkieläin. Se elää koiran karvatuppien sisällä. Sikaripunkkia löytyy käytännössa kaikilta koirilta, mutta useimmiten koiran vastustuskyky pitää punkkikannan niin pienenä, ettei oireita ilmaannu. Jos koiran vastustuskyky on puutteellinen, pääsevät sikaripunkit lisääntymään hallitsemattomasti ja aiheuttamaan taudin, jota kutsutaan demodikoosiksi. Demodikoosi voidaan edelleen jakaa kahteen alalajiin:

Nuoruusiän demodikoosi
Paikallinen, usein itsestään ohimenevä sairaus, joka ilmenee alle puolitoistavuotiaalla koiralla.

Aikuisen koiran yleistynyt demodikoosi
Aikuisiällä puhkeava sairaus, joka on oireiltaan vakavampi kuin nuoruusiän demodikoosi. Yleistynyt demodikoosi vaatii pitkäkestoista hoitoa.

Miten sikaripunkki tarttuu?
Sikaripunkki ei ole tartuntatauti. Loinen siirtyy emolta pennulle jo sen ensimmäisinä elinpäivinä. Myöhemmin loinen ei enää tartu koirasta koiraan.

Varsinaisen sairauden sikaripunkki aiheuttaa, jos se pääsee lisääntymään runsaasti koiran elimistössä. Laukaisevia tekijöitä ovat stressi, vääränlainen ravinto tai koiran vastustuskykyä alentavat sairaudet ja lääkitykset. Joillakin koiraroduilla on voimakas perinnöllinen altistus sairaudelle.

Mitä oireita demodikoosi aiheuttaa?
Demodikoosi ilmenee usein karvattomina alueina koiran iholla. Nuoren koiran demodikoosi voi lievimmillään esiintyä vain yhtenä pienenä, karvattomana alueena tyypillisimmin pään alueella. Aikuisen koiran yleistynyt demodikoosi on oireiltaan huomattavasti voimakkaampi, vaikeampi ja laaja-alaisempi. Oireita ovat laajat karvattomat alueet, ihotulehdukset, kutina, muutokset koiran ihon värissä sekä heikentynyt yleiskunto.

Miten demodikoosi todetaan?
Demodikoosia voidaan epäillä, kun koira kärsii yllämainituista oireista. Varmistus diagnoosille saadaan tutkimalla koiralta raapenäyte.

Miten sikaripunkkitartunta hoidetaan?
Nuoren koiran demodikoosi paranee usein itsestään muutamassa kuukaudessa. Aikuisen koiran yleistynyt demodikoosi puolestaan vaatii pitkäkestoista hoitoa ja säännöllistä seurantaa. Yleistynyttä demodikoosia hoidetaan loishäätöön tarkoitetuilla reseptilääkkeillä. Suomessa demodikoosin hoitoon hyväksyttyjä lääkeaineita ovat sarolaneeri, milbemysiini sekä imidaklopridi + moksidektiini.

Lääkehoito kestää tyypillisesti kuukausia, ja hoitoa jatketaan niin kauan, kunnes koirasta on saatu kaksi peräkkäistä negatiivista raapenäytettä. Vaikka demodikoosi saataisiin lääkkeillä hyvin hallintaan, on mahdollista, että sairaus uusiutuu myöhemmässä vaiheessa. Siksi säännöllinen kontrolli eläinlääkärillä on tärkeää.

Kirppu

Kirppu ((Ctenocephalides spp.) on useissa Euroopan maissa yleisin koiralle kutinaa aiheuttava ulkoloinen. Kirppu on suhteellisen kookas hyönteinen, ja sen voi usein nähdä paljain silmin.  Kirppulajeja tunnetaan runsaasti. Yleisimpiä ovat koiran-, kissan-, linnun-, oravan ja siilinkirput. Kirpuista kissan- ja koirankirput aiheuttavat koiralle pitkäkestoisia ongelmia, kun taas linnun- ja siilinkirput käyvät koirassa vain tilapäisesti. Keski-Euroopassa koirille runsaasti ongelmia aiheuttava kissankirppu ei ole Suomessa vielä kovin yleinen, mutta koira voi saada kirpputartunnan myös Suomessa. Tällöin kirppulajina on yleensä oravan-, siilin- tai linnunkirppu.

Aikuiset kirput ovat verta imeviä loisia, jotka viettävät aikansa isäntäeläimen iholla. Kaikki muut kirpun kehitysvaiheet elävät koiran ympäristössä. Kirpun purema aiheuttaa kutinaa. Jos koira altistuu toistuvast kirpun puremille, voi se herkistyä kirpun syljelle ja kehittää kirppuallergian. Kirppu voi myös tartuttaa koiraan infektio- tai loistauteja.

Miten kirppu tarttuu?
Kirppu tarttuu herkästi toisesta koirasta, elinympäristöstä tai luonnosta. Koska pitkäaikaisia ongelmia aiheuttavat kirppulajit eivät ole Suomessa yleisiä, ei tartunnan riski ole kuitenkaan kovin suuri. Jos koiran kanssa matkustaa maahan, jossa kirput ovat yleisiä, on koiralle hyvä antaa lääkitys tartuntojen ennaltaehkäisemiseksi.

Mitä oireita kirpputartunta aiheuttaa?
Kirpputartunnan tyypillinen oire on kutina. Kirpun purema aiheuttaa koiralle kutinaa kirpun syljessä olevien ainesosien vuoksi. Jos koira altistuu kirpun puremille useasti, voi kehittyä kirppuallergia. Allergian oireita ovat voimakas kutina, näppyläinen ihottuma, karvanlähtö ja  bakteeritulehdukset takaselän, reisien, kylkien ja vatsan alueella. Kirppuallergian oireet alkavat yleensä 3-6 vuoden iässä.

Miten kirpputartunta tunnistetaan?
Kirput ovat verrattaen isokokoisia ja ne voi nähdä paljaalla silmällä. Koiran karvapeitteestä voi myös löytyä mustia hilselastuja, jotka ovat kirpun ulostetta. Kun hilselastun laittaa vedellä kostutetulle paperille, värjäytyy paperi punaiseksi.

Jos mahdollista, ota kirpuksi epäilemiäsi loisia talteen ja vie ne eläinlääkärin tutkittavaksi. Eläinlääkäri tutkii loisen mikroskoopilla, jotta saadaan selville, minkä lajin kirppu on kyseessä.

Miten kirpputartunta hoidetaan?
Osa kirppulajeista aiheuttaa koiralle vain tilapäisen haitan, osa aiheuttaa pitkäaikaisia ongelmia. Tilapäistä haittaa aiheuttavat kirppulajit, esimerkiksi lintu- tai siilinkirput, eivät vaadi häätöä lainkaan. Pitkäkestoista haittaa aiheuttavien kirppulajien häätöön käytetään kirppuihin tehoavaa loislääkettä. Kirpun häätöön on useita eri lääkevalmisteita. Osa lääkkeistä vaatii reseptin eläinlääkäriltä, osa on saatavilla apteekista ilman reseptiä. Lääkitystä jatketaan vähintään kolme kuukauden ajan, jotta kaikki kirppujen kehitysmuodot saadaan häädettyä. On myös tärkeää siivota koiran elinympäristö, varsinkin sänky, perusteellisesti.

Koirantäi ja väive

Koirantäi ja väive ovat pieniä hyönteisiä, jotka elävät koko elämänsä koiran karvapeitteessä. Täit käyttävät ravinnokseen koiran verta, kun taas väiveet syövät ihon keratiinia ja talia.

Miten täi ja väive tarttuvat?
Täit ja väiveet tarttuvat koirasta toiseen joko suorassa kosketuksessa tai turkinhoitovälineistä. Ne ovat isäntäuskollisia eivätkä tartu ihmiseen tai toiseen eläinlajiin. Tartunnat ovat nykyään harvinaisia.

Mitä oireita täit ja väiveet aiheuttavat?
Tavallisin oire on kutina, jonka taso vaihtelee yksilöllisesti. Lisäksi voi esiintyä ihon hilseilyä sekä raapimisen aiheuttamia ihovaurioita.

Miten täi- tai väivetartunta todetaan?
Tartunta on helppo todeta koiran karvapeitettä tutkimalla. Karvapeitteestä löytyy sekä aikuisia yksilöitä että munia eli saivareita. Tartunta todetaan yleensä talviaikaan, jolloin koiran turkki on paksuimmillaan.

Miten täi- tai väivetartunta hoidetaan?
Tartunta hoidetaan ulkoloisten häätöön tarkoitetulla lääkkeellä. Täiden ja väiveiden häätöön löytyy muutamia valmisteita Suomessa. Koska loiset tarttuvat helposti koirasta toiseen, on syytä hoitaa kaikki saman talouden koirat samanaikaisesti ja välttää kontaktia muiden koirien kanssa. Koiran elinympäristö on syytä siivota huolellisesti.