Kutinan syyn selvittäminen voi olla työlästä ja vaatia kärsivällisyyttä. Alussa pyritään selvittämään, milloin oireet alkoivat ja miten ne ovat edenneet, millaisia hoitokokeiluja on tehty, onko kutinaa hoidettu lääkkein ja millainen oli mahdollisen hoidon teho. Eläinlääkäri kyselee oireiden uusiutumisesta ja kiinnittää huomioita siihen, millainen lemmikin elinympäristö on.

Eläinlääkärin tutkimukseen on hyvä varautua miettimällä vastauksia esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin tai täyttämällä koiran kutinan kartoituslomakkeen.

  • Milloin kutina alkoi? Minkä ikäinen koira oli tuolloin?
  • Kuinka voimakasta kutina on asteikolla 1–10? Onko kutina aina ollut yhtä voimakasta vai onko se voimistunut ajan myötä?
  • Kutiseeko koira jatkuvasti vai ajoittain?
  • Oletko huomannut sään, vuodenajan tai jonkin muun tekijän vaikuttavan koiran kutinan tasoon?
  • Minkälainen ruokavalio koiralla on? Oletko vaihtanut koiran ruokavaliota? Oliko muutoksella vaikutusta koiran kutinan tasoon?
  • Onko perheessä muita koiria? Kutiavatko ne?
  • Esiintyykö perheenjäsenillä kutinaa tai iho-oireita?
  • Onko koiralla muita iho-oireita? Minkälaisia ne ovat?
  • Onko koiralla todettu aiemmin iho- tai korvatulehduksia? Koska?

Tutkimuksissa käytetään prosessia, jossa suljetaan pois kutinan aiheuttajia yksi kerrallaan.

Vaihe 1: Ulkoloiset

Ulkoloisista kutinaa aiheuttavat esimerkiksi kapi, kirppu, sikaripunkki, täi ja väive. Eri ulkoloiset aiheuttavat oireita eri tavoin, ja niiden toteamiseksi käytetään eri menetelmiä. Eläinlääkärin työkaluja ulkoloisten toteamiseksi ovat kliininen tutkimus, turkin kampaaminen, karvatuppinäyte ja ihon raapenäyte. Näyte siirretään näytelasille ja analysoidaan mikroskoopilla. Lisäksi voidaan ottaa verinäyte kapivasta-aineiden tutkimiseksi.

Osa ulkoloisista on helppo todeta näytteiden avulla, osan – esimerkiksi kapin – diagnosointi laboratorionäyttein on hyvinkin vaikeaa. Siksi usein on perusteltua tehdä hoitokokeilu, jossa koiralle annetaan kutinaa aiheuttaviin ulkoloisiin tehoavaa lääkettä. Jos koira vastaa hyvin lääkkeeseen, voidaan olettaa koiran kutinan syynä olleen ulkoloistartunta.

Vaihe 2: Infektiot

Ihoinfektioiden tunnistaminen ja hoito on tärkeä tehdä perusteellisesti osana kutinan syyn tutkimusta. Jos koiralla esiintyy toistuvia ihoinfektioita, on syytä epäillä, että infektioiden taustalla on jokin sairaus tai vamma, joka lisää koiran alttiutta tulehduksille. Toisaalta ihoinfektiot itsessään aiheuttavat voimakasta kutinaa. Siksi on tärkeää huomioida ja hoitaa ihotulehdukset, ennen kuin tutkimukset koiran kutinan syystä voivat edetä seuraavaan vaiheeseen.

Infektioita aiheuttavat sekä bakteerit tai hiivat. Molemmat ovat tunnistettavissa solunäytteissä, joita otetaan koiran iholta tulehtuneista kohdista. Näyte siirretään näytelasille ja analysoidaan mikroskoopilla. Jos koiralla todetaan bakteerin aiheuttama tulehdus, on näytteistä tarpeen tehdä myös bakteeriviljely ja herkkyysmääritys. Bakteeriviljely kertoo, mikä bakteeri on tulehduksen aiheuttaja. Herkkyysmääritys puolestaan määrittää ne antibiootit, jotka tehoavat kyseistä bakteeria vastaan. Bakteeriviljely ja herkkyysmääritys auttavat valitsemaan oikean hoidon koiran bakteeri-infektioon.

Vaihe 3: Allergiat

Kun koiralta on hoidettu mahdolliset ulkoloiset ja infektiot, mutta kutina jatkuu edelleen, ryhdytään kartoittamaan allergian mahdollisuutta. Allergian alalajeja ovat atopia, ruoka-aineallergia, kontaktiallergia ja kirppuallergia. Näistä atopia ja ruoka-aineallergia ovat Suomessa yleisimmät. Koiran allergian aiheuttaja on tärkeä selvittää, sillä hoitokäytännöt ovat hyvin erilaisia taustasyystä riippuen.

Allergiadiagnostiikassa yleisesti käytettyjä työkaluja ovat eliminaatiodieetti ja allergiatestit. Näistä tarkemmin alla.

Eliminaatiodieetti

Ruoka-aineyliherkkyysdiagnoosin kulmakivi on eliminaatiodieetti. Eliminaatiodieetin avulla selvitetään, onko koiralla ruoka-aineallergia ja mitkä ruoka-aineet aiheuttavat oireita koiralle. Eliminaatiodieetin oikeaoppinen toteutus kestää useita viikkoja ja vaatii koiranomistajalta tiukkaa kuria. Eliminaatiodieetti on hyvä toteuttaa eläinlääkärin ohjauksessa.

Eliminaatiodieetin periaatteita:

1. Eliminaatiodieettiin valitaan ruoka-aineita, joille koira ei aiemmin ole altistunut

  • Ruoka voi olla joko kotiruokaa tai kaupallista ruokaa
  • Kaupallinen ruoka: ruoan tulisi olla hydrolysoitua eli ruokaa, jossa proteiinit on pilkottu niin pieniksi, että ne todennäköisesti eivät aiheuta allergista reaktiota
  • Kotiruoka: valitaan yksi proteiini ja yksi hiilihydraatti
  • Jos ruoaksi valitaan kotiruoka, kannattaa huomioida seuraavat:
    • Kahden ruoka-aineen dieetti ilman lisäravinteita ei ole täysipainoinen ateria.
    • Kotiruokaa ei tulisi antaa erityisryhmille kuten kasvuiässä olevat, tiineet tai vanhat koirat.
    • Kotiruokaa tulisi antaa sellaisenaan vain eliminaatiodieetin ajan, pidemmällä aikavälillä koira tarvitsee lisäravinteita.

2. Koira syö valittua ruokaa vähintään 8 viikon ajan

  • Eliminaatiodieetin aikana koiralle ei saa antaa mitään muuta ravintoa, esimerkiksi makupaloja, puruluita, makutabletteja tai maustettua hammastahnaa.
  • Jos koira kutisee voimakkaasti, voidaan koiralle antaa kutinaa lievittäviä lääkkeitä.
  • Dieetin aikana koiranomistajan on hyvä pitää kirjaa koiran kutinan tasosta ja kirjata ylös mahdolliset poikkeamat dieetistä sekä niiden vaikutus koiran kutinaan.

  3. Koira viedään eläinlääkärin kontrolliin

  • Kontrollikäynnillä arvioidaan koiran vaste uuteen ruokavalioon. Jos kutina ja ihon kunto ovat ennallaan, ei koiralla todennäköisesti ole ruoka-aineyliherkkyyttä. Jos koiran oireet ovat helpottuneet dieetin aikana, siirrytään dieetissä seuraavaan vaiheeseen.

4. Koira altistetaan entiselle ruokavaliolle (haastevaihe)

  • Haastevaiheessa selvitetään, mitkä ruoka-aineet aiheuttavat koiralle allergiaa. Koira altistetaan vanhan ruokavalion eri osille ja katsotaan, mitkä niistä aiheuttavat oireiden paluun. Oireet palaavat yleensä nopeasti, viimeistään kahden viikon sisällä vaiheen aloittamisesta.
  • Haastevaiheessa on tärkeää, ettei koira saa enää kutinaa estävää lääkitystä, joka saattaisi peittää yliherkkyysoireet. Mahdollinen lääkitys pitäisi siis lopettaa hyvissä ajoin ennen haastevaiheen aloittamista.

Huolellisesti tehtynä eliminaatiodieetti tarjoaa arvokasta tietoa koiran allergian aiheuttajasta. Jos eliminaatiodieetti ei vaikuta koiran kutinaan, on todennäköistä että koira sairastaa atooppista ihotulehdusta.   

Allergiatestit

Kun koiran tiedetään sairastavan allergiaa, voidaan allergiatestien avulla yrittää selvittää, mille aineille koira on herkistynyt. Allergiatestit eivät siis kerro, onko koiralla allergia vai ei. Siksi allergiatestejä tulisi tehdä vasta, kun on selvää, että koiralla on jokin allergia.

Ihotestissä ihon alle ruiskutetaan erilaisia allergeeneja. Ihoreaktion voimakkuudesta päätellään herkistävät aineet. Verestä puolestaan voidaan selvittää allergeenien vasta-aineita (IgE). Testitulokset eivät vahvista diagnoosia, mutta niistä on apua esimerkiksi siedätyshoitoa suunniteltaessa.