Elviksen pitkä piina
Heikko vatsa ja kutisevat korvat olivat rakkaan borderterrierimme Elviksen heikot kohdat. Molemmat alkoivat vaivata sitä säännöllisesti loppukeväällä parin vuoden iästä alkaen.
Toimivan ruokavalion etsiminen oli loputon taistelu. Kävimme läpi kotiruoan, raakaruoan, hypoallergeenisen ruoan ja kaikenlaiset lisäravinteet. Mikään ei auttanut pysyvästi. Eläinlääkäri patisti meitä tekemään kunnollisen eliminaatiodieetin siltä varalta, että Elviksen ruuasta voitaisiin poistaa allergisoivat aineet. Ei se koskaan täysin onnistunut.
Korvia puhdistettiin ja hoidettiin antibiooteilla ja kaikenlaisilla korvatipoilla. Kun yksi lääkekuuri loppui, alkoi ravistelu ja raapiminen vaivihkaa uudelleen. Pariin kertaan hoidettiin myös ihon märkivää bakteeritulosta, jota raapiminen pahensi. Välillä Elviksellä oli kyllä parempia kausia.
Hoitoihin kului pitkä penni. On vaikea kuvata sitä turhautumista, kun iltayöstä havahtui taas siihen, että Elvis piereskeli ja raapi itseään.
Kotvan aikaa saimme koiran lähes oireettomaksi kortisonilla. Pettymys oli valtava, kun Elvis tuli parin viikon kuurin jälkeen täysin toivottomaksi. Sillä oli koko ajan raivoisa nälkä. Herrasmieskoiralle vihoviimeinen nöyryytys oli sisälle pissiminen. Elvis-parka ei voinut itselleen mitään.
Koska selvää syytä vatsavaivoihin ja kutinaan ei löytynyt, eläinlääkärimme epäili Elviksellä atooppista ihottumaa, joka on koiran krooninen vaiva. Elvis oli lähes kymmenvuotias, kun saimme sen tyydyttävään kuntoon eri hoitojen yhdistelmällä. Se syö nyt hypoallergeenista ruokaa ja saa kuukausittain annettavan kutinaa lievittävän pistoksen. Jos sille tulee oireita, joita eläinlääkäri kutsuu lehahdukseksi, olemme oppineet antamaan sille lisäksi toista lääkeainetta tabletteina, ennen kuin iho menee pahaksi. Bakteeritulehdukset ovat pysyneet poissa ja korvien rapsuttelu vähentynyt lähes nollaan. Elvis ei erityisesti pidä dieettiruoasta, mutta tämäkin on paljon parempi kuin sen aiemmat ilmavaivat.