Rauhattomat yöt
Westie-narttu Luna, puolitoistavuotias perheemme silmäterä, vei viime vuoden puolella arkemme kaaokseen. Lunan vointi alkoi muuttumaan huonoksi. Aiemmin touhua ja tohinaa riitti. Vähitellen Luna alkoi kuitenkin viihtyä enemmän itsekseen. Sen ruokahalu heikkeni ja se alkoi hinkata peräpäätään mattoon ja raapia korviaan. Öisin Luna oli levoton. Erityisen ärsyttävää oli, että se nuoli ja jyrsi etujalkojaan pitäen koko perheen hereillä. Jaloista oli paikoitellen lähtenyt karvaa ja iho näytti ärtyneeltä.
Eläinlääkäri epäili allergista ihottumaa. Alkuvaiheessa selvitettiin, ettei ongelma johtunut ulkoloisista tai ihon bakteeritulehduksesta. Teimme eläinlääkärin neuvojen mukaan niin sanotun eliminaatiodieettikokeen, jolla Lunan ruokinnasta ei löytynyt selkeää syytä kutinaan. Kun muut mahdolliset allergian syyt oli eliminoitu, eläinlääkärin diagnoosi oli atopia.
Tällä hetkellä käytämme säännöllisesti erilaisia kosteuttavia shampoita, Lunalla on erikoisruokavalio ja lisäämme ruokaan rasvahappolisää. Luna sai ensin kutinaa helpottavaa lääkitystä suun kautta. Se toimi hyvin, kunhan muisti antaa tabletit ajallaan. Eläinlääkäri vaihtoi sen hoidon kerran kuussa annettuun injektioon, joka on ollut Lunalle täydellinen. Sen vointi on kohentunut ja iho on hyvässä kunnossa. Ruokahalu on erinomainen. Koko perhe on nukkunut yöt hyvin, kun Luna ei enää jyrsi ja nuole tassujaan.