Usein kysyttyä

Koirilla esiintyy ruoka-aineallergioita/ruokayliherkkyyksiä. Maailmanlaajuisesti yleisin allerginen ihosairaus koirilla on kuitenkin kirppuallergia. Meillä Suomessa tavataan sisällä viihtyviä kirppuja harvoin, lähinnä tuontikoirilla, joten myös kirppuallergia on Suomessa harvinainen. Lisäksi koirilla esiintyy atooppista ihottumaa ja kontaktiallergiaa. Koira voi myös herkistyä hyönteisten pistoille.

Koirien atooppinen ihottuma on ihmisten atooppista ekseemaa muistuttava krooninen kutiseva ja tulehduksellinen ihosairaus, johon liittyy sairaudelle tyypillinen kliininen kuva ja perinnöllinen alttius. Valtaosalla esiintyy allergiavasta-aineita (IgE), useimmiten ympäristön allergeeneille kuten pölypunkeille. Kaikilta allergiavasta-aineita ei pystytä paikallistamaan. Tällöin sairautta kutsutaan ns. atopian kaltaiseksi ihottumaksi (noin 10-20 %). Atooppinen ihottuma on siis monisyysairaus ja osalla siihen liittyy pölypunkkiallergia.

Allergiatestaus ei nykykäsityksen mukaan ole luotettava tapa koirien ruokayliherkkyyksien diagnosoinnissa. Tutkimuksissa on havaittu näissä allergiatesteissä erityisesti vääriä positiivisia mutta tosinaan myös vääriä negatiivisia testituloksia. Ruoka-aineiden välisten ristireaktioiden on havaittu vaikuttavan testituloksiin. Ristireaktioiden kliininen merkitys koirilla vaatii kuitenkin lisätutkimusta. Pelkän positiivisen testituloksen perusteella ei siis voi päätellä, onko koirasi oireiden taustalla ruokayliherkkyys.

Tämänhetkisten suositusten mukaan paras tapa diagnosoida ruoka-aineallergia/ruokayliherkkyys on suorittaa eliminaatiodieetti altistuksin. Kyseessä on aikaa ja sitoutumista vaativa prosessi. Mahdollisimman luotettavien tulosten varmistamiseksi, se tehdään eläinlääkärin ohjeistusten mukaan. Myös vasteet eliminaatioon ja altistuksiin kontrolloidaan eläinlääkärillä.

Atooppisen ihottumaan ei ole diagnostista testiä. Atooppisen ihottuman diagnoosi on kliininen. Diagnoosin tekee ihotauteihin perehtynyt eläinlääkäri sairaudelle tyypillisen oirekuvan perusteella. Lisäksi eläinlääkäri tekee tutkimuksia, joilla suljemaan pois muut vastaavia oireita aiheuttavat sairaudet. Näistä yleisimpiä ovat tietyt ulkoloistartunnat ja infektiot, mutta toisinaan esimerkiksi vanhalta koiralta voi joutua sulkemaan pois harvinaisempia syitä, esimerkiksi iholymfooman. Tärkeää on myös selvittää ruoka-aineiden osuus iho-oireilussa.

Siedätyshoito on yksi atooppisen ihottuman hoitomuoto. Mikäli siedätyshoitoa halutaan käyttää, voidaan koiralle, jolla jo on eläinlääkärin tekemä kliininen atopiadiagnoosi, tehdä allergiatesti. Sen avulla paikallistetaan allergeeneja siedätyshoitoa varten. Siedätyshoitoon valitaan allergiatestissä positiivisista ne, jotka sopivat koiran oireisiin. Näin ollen esimerkiksi vain talvisin allergisesti oireilevan koiran siedätyshoitoon ei sisällytetä pelkästään kesällä esiintyviä allergeeneja, vaikka ne testissä olisivat positiivisia.

Atooppisen ihottuman hoidossa akuuttien pahenemisvaiheiden eli niin sanottujen ’lehahdusten’ hoito on vain osa hoitoa. Koska atooppinen ihottuma on krooninen, elinikäinen sairaus, valtaosa potilaista tarvitsee hoitoon elinikäisen pitkäaikaislääkityksen. Näillä lääkityksen lopettaminen johtaa oireiden palaamiseen.

Kortisoni on tehokas hoito allergiseen kutinan ja tulehduksen rauhoittamiseen. Sillä on yhä tärkeä rooli koirien atooppisen ihottuman hoidossa, erityisesti vaikea-asteisten akuuttien pahenemisvaiheiden eli ’lehahdusten sammuttamisessa’. Kortisoni vaikuttaa laaja-alaisesti ja näin ollen myös kortisonin aiheuttamat haitat voivat olla moninaiset ja korostua erityisesti pitkäaikaiskäytössä.

Viime vuosina koirien atooppista ihottumaa on tutkittu paljon ja sairauden hoitoon on kehitetty uusia hoitovaihtoehtoja. Havaittavissa on siirtyminen laaja-alaisesti vaikuttavista hoidoista kohti ’täsmähoitoja’. Uusimpana hoitona on biologinen lääke, monoklonaalinen vasta-aine koirien allergista kutinaa välittävälle sytokiinille eli solujen välisen viestinnän välittäjäaineelle, interleukiini 31:lle. Kun monoklonaalinen vasta-aine kiinnittyy tähän sytokiiniin, se ei pääse kiinnittymään reseptoriinsa ja näin ollen sytokiinin vaikutukset estyvät.

Atooppisen ihottuman hoitojen kehittyminen on mahdollistanut, että pitkäaikaishoito voidaan nykyään räätälöidä potilaskohtaisesti. Allergisen kutinan ja tulehduksen lisäksi pitkäaikaishoidossa huomioidaan myös muut sairauden ongelma-alueet, kuten ihon läpäisyesteen puutteet ja atooppisen ihon alttius mikrobi-infektioille. Paikallisesti annettu kortisoni jaksottaisena hoitona on usein edelleen tärkeä osa sairauden pitkäaikaishoitoa.

Siedätyshoito on edelleen ainut hoito, jonka avulla pystytään lisäämään toleranssia eli sietokykyä allergeeneille. Siedätyshoito on kuitenkin vain osa atooppisen ihottuman hoitoa. Valtaosa hyötyy hoidosta, mutta vain pieni osa pärjää pelkällä siedätyshoidolla ja tarvitseekin siedätyshoidon ohella myös muuta lääkkeellistä hoitoa. Koiria siedätetään ympäristönallergeeneja, muun muassa sisätilojen pöly- ja varastopunkkeja sekä siitepölyjä kohtaan. Viime vuosina on alettu tutkia myös koirien ruokasiedätystä.

Allergiadiagnostiikan suorittaminen on ensiarvoisen tärkeää, koska sillä on merkittävä vaikutus hoitoon. Ruoka-aineallergian/ruokayliherkkyyden ollessa taustasyynä oireet pysyvät hallinnassa pelkästään allergisoivia ruoka-aineita välttämällä ilman lääkkeellistä hoitoa. Lisäksi osalla atooppista ihottumaa sairastavista tietyt ruoka-aineet voivat pahentaa atooppista iho-oireilua. Näilläkin yksilöillä allergisoivien ruoka-aineiden paikallistaminen ja välttäminen useimmiten vähentää lääkitysten tarvetta.